Olen huomannut, että opettajalla on iso merkitys minulle. Jos en pysty luottamaan opettajaan, ratsastuksesta ei tahdo tulla mitään. Onnekseni minulla on ollut viime vuosina muutama oikein hyvä opettaja joiden kanssa tehdä yhteistyötä.
Ja sitten itse projektiin! Vein Nätin pellolle ja nousin selkään. Nättipä oli sitä mieltä, että yksin on melko typerää siellä pelolla mennä ja tahtoi kavereiden luokse. Jäimme sitten Hennan neuvosta lähelle porttia pienelle alueelle, jottei tule paniikki tädille eikä Nätille tilaisuutta ryöstää portille.
Siinä se muka pukkittikin, mutta pienesti.
Pikkuhiljaa se rauhoittui ja minä myös. Siitä sitten alettiin ratsastaa kulmia ja voltteja. Muutama ihan kelvollinenkin tuli suoritettua. Ja ihan vähän raviakin menin, sellaista hipsutusta, mutta kuitenkin.
Vielä on pitkä matka edessä meillä Nätin kanssa ratsukkona, mutta antoisaa oli jo tuo ensimmäinenkin kerta. Projektilla on omat haasteensa sillä tavalla, että minä en ennen ole ratsastanut noin raakaa hevosta "ratsutusmielessä" ja tietysti oma jännittäminen. Mutta jostain sitä on aloitettava ja opettajan puolesta meillä ei ainakaan hätää ole, hän on vallan mainio.
Tästä se lähtee!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti