Täti Nätin selkään-projektin osa kaksi

Toinen kerta Nätin kanssa. Eipä se mennyt ihan niin kuin olin ajatellut. Tädin kädet olivat hukassa, varsinkin vasen vaelteli missä sattui. Liekkö osaltaan tos-lääkkeellä vaikutusta kun jännitti, mutta olo oli ihan vetelä. Istuinkin vaikka miten vinossa ja vaikka mihin suuntaan. Ei ole helppoa tällaisen joka paikasta rikki olevan tädin ratsastus.

No, Hennan neuvoilla istunta parani.

Nätti hösöttää ja tätiä jännittää, mutta siitä huolimati ravailimme hiukan. Paremmin kuin viimeksi, mutta päässä on se peikko edelleen. Se harmittaa, tiedän mitä Nätti voisi esittää jos vaan uskaltaisin päästää ja antaa mennä. :(

Sitten pohkeenväistön tapaista yrittämään. Päässä vilistää miljuuna asiaa miten pitää tehdä ja sitten sitä tietää mikä on lopputulos: lapa edellä, kaula kaarella ihan väärään suuntaan puskeva polle ja täti, jolla rypyt silmienvälissä vain syvenevät-sen takia, ettei heti osannut. Täytyisi osata pilkkoa avut ja ajatukset yhteen kerrallaan; hidastaa ja selkeyttää sitä tekemistä.
Minua muistutettiin hyvin nätisti turhasta kriittisyydestä itseä kohtaan. Ollaanhan Nätin kanssa hyvin alussa ja meillä on aikaa opetella asioita sekä siitä ettei Nätti olekkaan mikään valmis GP-ratsu. Ai, ei vai?? :D

Minusta on siltikin hyvin antoisaa työskennellä Nätin ja Hennan kanssa. Ratsastaminen ei ole helppoa eikä temppujen suorittamista temppujen tähden, vaan vaatii myös ajattelua ja hahmottamista miksi ja miten ongelmat ratkotaan myös hevosen kannalta suotuisasti.

Ja sitten lopuksi se pakollinen hehkutus: Ihanaa, Leijonat, Ihanaa!!

Täti Nätin selkään-projektin aloitus

Torstaina se sitten alkoi: piti kiivetä Nätin selkään. Jännitti enemmän kuin laki sallii, mutta ihan kohtuullisesti se alkoi.

Olen huomannut, että opettajalla on iso merkitys minulle. Jos en pysty luottamaan opettajaan, ratsastuksesta ei tahdo tulla mitään. Onnekseni minulla on ollut viime vuosina muutama oikein hyvä opettaja joiden kanssa tehdä yhteistyötä.

Ja sitten itse projektiin! Vein Nätin pellolle ja nousin selkään. Nättipä oli sitä mieltä, että yksin on melko typerää siellä pelolla mennä ja tahtoi kavereiden luokse. Jäimme sitten Hennan neuvosta lähelle porttia pienelle alueelle, jottei tule paniikki tädille eikä Nätille tilaisuutta ryöstää portille.

Siinä se muka pukkittikin, mutta pienesti.

Pikkuhiljaa se rauhoittui ja minä myös. Siitä sitten alettiin ratsastaa kulmia ja voltteja. Muutama ihan kelvollinenkin tuli suoritettua. Ja ihan vähän raviakin menin, sellaista hipsutusta, mutta kuitenkin.

Vielä on pitkä matka edessä meillä Nätin kanssa ratsukkona, mutta antoisaa oli jo tuo ensimmäinenkin kerta. Projektilla on omat haasteensa sillä tavalla, että minä en ennen ole ratsastanut noin raakaa hevosta "ratsutusmielessä" ja tietysti oma jännittäminen. Mutta jostain sitä on aloitettava ja opettajan puolesta meillä ei ainakaan hätää ole, hän on vallan mainio.

Tästä se lähtee!!

Lämpimiä kevätpäiviä

Kauan on vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta, aika siis päivittää tilannetta ja pikkuhiljaa koko sivustoa.

Uuki sai pentunsa ja kokonaista 7kpl niitä sitten ripeässä tahdissa syntyi syyskuun ensimmäisenä päivänä. 4 narttua ja 3 urosta. Syksy olikin melkoista vipellystä suuntaan ja toiseen.

Saimme luvan aidata tuosta tontin vierestä peltopläntin millä isot hevoset sitten "laidunsivat" ihan ensilumen tuloon asti. Edellispäivänä laittettiin karsinat kuntoon ja yöksi hevoset sisälle kun sitten lumi satoi maahan. Ja sitä valkeutta riitti sitten koko talven ja pakkasta! Kaksi perättäistä talvea samanlaisia runsaslumisina ja paukkupakkasilla terästettyinä imivät kyllä meistä jokaisesta voimat ja kevään tulo olikin enemmän kuin odotettu asia.

Nyt on +23c ollut jo muutamana päivänä, aurinko paistaa täydeltä terältä. Maa vaatisi hieman vettä jo, rikkaruohotkaan eivät jaksa kasvaa.

Hevoset voivat paksusti, liiankin....

Sissi saa vielä ulkoilla ilman kesäpukuaan, varuillaan ollaan mahdollisen öttiäisarmeijan hyökkäystä varten. Prinsessa-poni nautti pesusta ja puunauksesta silminnähden äitienpäivänä ja nyt alkaakin säännölliset pesut. Olen tehnyt huomion, että mitä yksinkertaisempi hoito Sissillä on, sitä parempi on sen iho. Toki merkkejä ihottumasta on, mutta poni on toistaiseksi oireeton.

Toivomme mahdollisimman öttiäisvapaata kesää.

Nätti sai kengät, Joni kengitti. Piirtoponunen malttoi seisoskella melkoisen hyvin paikallaan, mitä nyt moitti takasten venyttelyä taakse....mahtaako olla paikat jumissa vai liian ronskit otteet kengittäjällä? ;)

Torstaina pitäisi aloitella täti Nätin selkään-projektia Hennan kanssa. Täti panikoi, mutta onneksi Henna on lupautunut opettajaksi sekä tueksi ja turvaksi.

Mamma vartioi laumaansa ja Ipsu uteliaana seuraa pihan tapahtumia. Nyt pitäisi viimeistään aloittaa senkin kanssa kärryily ja tuota ratsastusasiaakin tarjoilla pikkuisen.

Aurinkoisia päiviä toivottaa:

Taru