Täti Nätin selkään-projektin osa kaksi

Toinen kerta Nätin kanssa. Eipä se mennyt ihan niin kuin olin ajatellut. Tädin kädet olivat hukassa, varsinkin vasen vaelteli missä sattui. Liekkö osaltaan tos-lääkkeellä vaikutusta kun jännitti, mutta olo oli ihan vetelä. Istuinkin vaikka miten vinossa ja vaikka mihin suuntaan. Ei ole helppoa tällaisen joka paikasta rikki olevan tädin ratsastus.

No, Hennan neuvoilla istunta parani.

Nätti hösöttää ja tätiä jännittää, mutta siitä huolimati ravailimme hiukan. Paremmin kuin viimeksi, mutta päässä on se peikko edelleen. Se harmittaa, tiedän mitä Nätti voisi esittää jos vaan uskaltaisin päästää ja antaa mennä. :(

Sitten pohkeenväistön tapaista yrittämään. Päässä vilistää miljuuna asiaa miten pitää tehdä ja sitten sitä tietää mikä on lopputulos: lapa edellä, kaula kaarella ihan väärään suuntaan puskeva polle ja täti, jolla rypyt silmienvälissä vain syvenevät-sen takia, ettei heti osannut. Täytyisi osata pilkkoa avut ja ajatukset yhteen kerrallaan; hidastaa ja selkeyttää sitä tekemistä.
Minua muistutettiin hyvin nätisti turhasta kriittisyydestä itseä kohtaan. Ollaanhan Nätin kanssa hyvin alussa ja meillä on aikaa opetella asioita sekä siitä ettei Nätti olekkaan mikään valmis GP-ratsu. Ai, ei vai?? :D

Minusta on siltikin hyvin antoisaa työskennellä Nätin ja Hennan kanssa. Ratsastaminen ei ole helppoa eikä temppujen suorittamista temppujen tähden, vaan vaatii myös ajattelua ja hahmottamista miksi ja miten ongelmat ratkotaan myös hevosen kannalta suotuisasti.

Ja sitten lopuksi se pakollinen hehkutus: Ihanaa, Leijonat, Ihanaa!!