Vetisen kesän jälkeen saapui vielä vetisempi syksy. Lokakuun loppu häämöttää ja paria pakkasyötä lukuunottamatta on ollut jopa +12c lämmintä ja satanut vettä enempi kuin laki sallii.
Mielen vetää matalaksi väkisinkin tällainen rämpiminen. Hevoset törröttävät kuivimmassa kohtaa tarhassa ne tunnit kun kehtaan niitä ulkona pitää. Eilen jo teki mieli jättää ne kokonaan sisälle. Kuran alla (ylttää suurimmassa osassa tarhaa nilkkoihin vain ja on jopa vain pintakuraisiakin paikkoja.) olisi paikoin sora alla, sen tuntee saappaan alla ja kuulee kun hevoset kävelevät; selvästi rahisee. Mutta kun on niin märkää, ei traktorilla ole asiaa laappaamaan sitä kuraa poiskaan. Odottelemme siis pakkasöitä tulevaksi.
Slow feed-verkko on auttanut heinänsyöttämistä todella hyvin. Se on kiinni katoksen tolpissa ja siitä isot syövät sovussa monta tuntia. Sissille heinät tarjoillaan laakealta kiveltä, mutta suunnitelmissa on sillekkin hankkia verkko tarhaan ja kaikille myös talliin, saavat sitten syödä verkoista ja heinätön aika vähenee radikaalisti.
Koiriakin ärsyttää selvästi sade ja kökkiminen sisätiloissa. Mikäs olis ollessa tarhassa jos säiden haltija ei työntäisi sitä vettä jatkuvalla syötöllä alas?
Neitokakaduperheestä on jäljellä enää yksi poika, Tipun jälkeen kuoli viikon päästä Werneri ja sitten ilmeisesti stressin laukaisemaan flunssaan Helmi, vaikka yritimme sitä kaikin keinoin auttaa täällä kotona; ekstravitamiinit ja -lämpö otettiin käyttöön heti oireiden ilmaannuttua.
Kun nämä kaksi kuolivat viikonloppuna, emme saaneet niitä lähetettyä sitten Eviraankaan, ne olisi pitänyt jäähdyttää +0c:n, enkä voinut niitä jääkaappiinkaan laittaa pöpövaaran vuoksi. Munuaissiirtopotilaana ei sellaista riskiä voi ottaa, että linnuista olisi jokin pöpö tarttunut ruokiin ja sitä kautta minuun.
Tämä jäljelle jäänyt on laulanut aina kovasti ja se jatkaa laulamistaan vieläkin. Tililintunen voi näin päällisin puolin tarkastellessa hyvin; laulaa, syö, juo ja on kiinnostunut ympäristöstään. Mikään ei viittaa siihen, että se olisi jotenkin sairas.
Jospa sille uskaltaisi jossain vaiheessa hankkia morsiammen. Saisi seuraa lajitoverista ja kenties sitten omia poikasia aikoinaan.
Sytytän illalla kynttilät kaikkien sateenkaarisillalle siirtyneiden lemmikkien muistolle, jokaisella on paikkansa sydämessämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti