Aika aktivoitua jälleen

Muistuipa mieleen, että mulla on tällainen blogikin olemassa ;) Aika siis aktivoitua ja päivitellä kuulumisia tännekkin.

Meita kaksi jalkaisia on pitänyt kiireisenä A:n etenvä sairaus. Ensimmäinen dialyysi tehtiin perjantaina. Aiemmin viikolla asetettiin paikoilleen hemodialyysin mahdollistava katetri. Edessä on vielä viimeiset tutkimukset ennen siirtolistalle pääsyä.  Ja kuulemma lapset ovat siirteen saajina etusijalla. Voi olla, että siirteen saa sitten nopeallakin aikataululla.
A on perinyt minun munuaissairauden. Aluksi se tuntui pahalle ja tuntui kuin eläisin omaa elämää toiseen kertaan. Kukaan ei tiennyt silloin reilu 20 vuotta sitten tämän minun sairauden olevan periytyvä. Ja kun minun suvussa ei ole kellään aikaisemmin ollut samanlaista munuaissairautta ei ollut mitään  syytä epäillä selllaista.
  Mutta on tästä se  hyvä puoli, että A näkee, että tästä selviytyy ja voi elellä suht normaalia elämää kun saa siirteen. Maailma on avoinna ja koko elämä edessä vielä!

Oman lisänsä arkeen toi Sedän reisiluun alaosasta syksyllä löydetty rustokasvain, joka poistettiin sitten Taysissa viime marraskuun lopulla. Kaksi viikkoa siitä menimme A:n polikäynnille ja siellä Sedältä lipesi keppi ja se leikattu reisiluu murtui kokonaan. Itsenäisyyspäiväviikon keskiviikkona jalka leikattiin uudelleen ja siitä alkoi pitkä toipuminen. Ihan vieläkään se jalka ei  pelaa 100%:sti, mutta alkaa olla jo hyvä.
Minä olin siihen aikaan ammatillisella kuntoutuskurssilla ja työharkassa. Uuvuin tämän kaiken keskellä ja piti jäädä sairauslomalle. Talvi menikin sitten kotihommia pyörittäessä. Laskin, että yhtenä päivänä lämmitin ja kannoin 100 litraa vettä hevosille, pilkoin ja kannoin 4-5 koria puita. Siivosin ja kuivitin tallin ja kannoin heiniä ja olkia. Ja tämä jokaisena päivänä viikossa...Siinä sitä oli duunia kerrakseen.

Eläintarhamme kasvoi ennen pääsiäistä viidellä kanalla ja kukolla. Ne saivat Nätin entisen karsinan itselleen tallin vanhalla puolen. Kanasten elämää on kiehtova seurata ja niiden höyhenpuku on silmiähivelevä. Kukkonen on opiskellut kiekumista ja nyt se aina kiekuu kun kuulee meidän touhuilevan.

Täti Nätin selkään-projekti on taas kerran polkastu käyntiin. Nätin kanssa käytiin  pariin kertaan Soilen luona pyörähtämässä pyörössä ja kokeilemassa miten sujuu. Mukavastihan se meni vaikka kaikkia taisi jännittää. Nättikin samoin tein pisti työmoodin päälle kun pääsin selkään asti. Kun ei ell saatu tulemaan ajoissa hevosten hampaita raspaamaan, laitoin sille hackamoret ja Nättihän pelasi niilläkin ihan hyvin.
Jatketaan tästä taas etiäpäin kun A:n kanssa tilanne vähän rauhoittuu ja dialyysi rutinoituu.
 Sen huomasin, että Henna on ratsuttanut Nätin niin hienosti, että se on todella kiva ja yhteistyöhaluinen. Iso kiitos siitä Hennalle!

Hevosten hampaat kävi hoitamassa Itävaltalainen Isabella Collerado-Mansfeld. Aivan mahtava, rauhallinen ja ammattitaitoinen eläinlääkäri ja hampaisiin erikoistunut.  Sissillä ei ollut paljon mitään hoidettavaa;  pari raspin vetoa ilman rauhoitusta ja se oli siinä.
 Ipsulla ei ensin näyttänyt olevan mitään korjaamista, mutta sitten Isabellan mukaan oudosta paikasta löytyi koukku, joka olikin sitten tehnyt haavauman poskeen. Ipsu rauhoitettiin, pää aseteltiin tuen päälle ja sähköraspilla koukku poistettiin. 
 Mamman ja Nätin hampaissa ei juurikaan raspaamista ollut, mutta nyt ne rauhoitettiin kuitenkin varmuuden varalta ja sähköraspilla työn sai äkkiämpää tehtyä.
 Nätti rymisteli omiaan ennen sen vuoroa,  mutta heti kun sille laitettiin riimu päähän se lopetti. Ajatteli varmaan, että nyt on mun vuoro vihdoin ja pitää käyttäytyä. 
 Nyt on hampaat hoidettu ja vuoden päästä tarkastus taasen. Päästään kaikkien hevosten kanssa aloittamaan hommia kunhan tilanne tästä vähän rauhoittuu.

Tämä tällä erää. Nyt nautimme kylmän ja sateisen kesäkuun jälkeen auringon paisteesta taas. Ehkä pienet lettukestit olisi paikallaan tänään sen kunniaksi!

T